Miten menee sormiruokailu?
Lapsemme on hyvin oman tahtonsa tiedostava. Tai kuten vähemmän hienosti sanotaan, todella itsepäinen. Haluaisin sanoa, että isäänsä tullut, mutta en voi. Tässä tapauksessa on kai syytettävä sukujuuria. Itse taidan olla itsepäisyydessä omaan isääni verrattavissa ja eipä näytä seuraavassakaan polvessa omena pudonnut kauas puusta...
Sormiruokailun haasteet
Haasteena meillä on voimakastahtoisen tyttömme kanssa tällä hetkellä syöminen. Olin omassa naiviuudessani kuvitellut, että sormiruokailun ohessa syötetään puuroa ja keittoja lusikalla. Vaikka sitten siten, että tyttö saa ohjailla sitä lusikkaa. Mutta meilläpä ei avata suuta! Ei vaikka yrittäisi miten naurattaa, hämätä ja maanitella. Suu ei vain aukea. Ja ei auta enää edes se, että antaisi vauvan sitä lusikkaa ohjailla. Eilen sain vauvamme toimesta täyslaidallisen puuroa lusikassa housuilleni, kun en ilmeisesti tarpeeksi nopeasti ymmärtänyt, että hän ei todellakaan sitä puuroa halua syödä!
No mitenkäs sitten se sormiruokailu?
Ei sekään alkanut mitenkään lupaavasti. Ensimmäiset kaksi päivää syötiin pöydänkulmaa, ruokalappua ja äidin sormia. Itse ruoka pudotettiin suoraan kädestä lattialle. Muutama seuraava päivä vietiin ruoka huulille, varovaisesti kielellä koskettiin ja siitä sitten taas lattialle. Muutaman viikon sisällä olemme edenneet kuitenkin siihen pisteeseen, että ruoka (tässä tapauksessa kurkku- ja meloniviipaleet, parsakaali, kukkakaali sekä maissinaksut) otetaan käteen, niitä maistellaan varovaisesti ja sitten vasta paiskataan lattialle. Mutta ei mistään suuresta syömisestä voida todellakaan puhua vielä. Onneksi vauvan pääravinto on ensimmäisen vuoden aikana maito.
Vinkkejä sormiruokailuun
Joka tapauksessa minulla on muutaman viikon suurella sormiruokailukokemuksella muutama käytännön vinkki jaettavana:
- Oikea palojen koko on avainsana. Palojen tulisi maistelun alkuvaiheessa olla suhteellisen ohuita ja niin pitkiä, että ne tulevat vauvan nyrkin ulkopuolelle. Meillä liian painavat palat lentävät edelleen suoraan lattialle. Kuvassa näet tällä hetkellä sopivimmat palat meille. Älä anna liian pieniä paloja sormiruokailun alussa.
- Sormiruokailussa tulee sotkua. Unohda kuitenkin ruokalaput ja liian isot ruokailuessut. Ne herättivät meillä enemmän kiinnostusta kuin itse ruoka. Itse olen ostanut kirppikseltä muutamat vetoketjulliset yöpuvut (haalarimallia), ne ovat tarpeeksi mielenkiinnottomia ja suojaavat vauvan vaatetuksen kaulasta varpaisiin saakka.
- Käytä yksiväristä alustaa ruoalle. Unohda tässä vaiheessa lautaset. Meillä paras oli silikoninen, tumman harmaa leivonta-alusta. Pysyy hyvin pöydässä, ja yksivärisenä ei liikaa kiinnosta vauvaa. Tarjottimellinen syöttötuoli olisi toki ihanteellisin vaihtoehto.
- Aloita ”pehmeillä” tai imeskeltävillä ruoilla. Meillä aloitettiin maissinaksuilla, kurkulla, melonilla, kypsennetyllä bataatilla (höyrytin 10 minuuttia valmiiksi leikattuja tikkuja) ja höyrytetyllä parsakaalilla (5 minuutin höyrytys riittää). Banaani on myös monilla suosittu aloitusruoka, vaikkakaan meillä banaani ei saanut vielä suurta suosiota.
- Meillä ei toiminut Ripleyn suositus, kirjassa Omin sormin suuhun, tarjota useaa ruokaa kerralla. Tämä sai vain sen efektin, että tyttö yritti tarttua kaikkiin paloihin kerralla. Yksi ruokapala kerrallaan tarjolle toimii meillä.
- Vauva heittelee yleensä aika paljon ruokaa lattialle. Estääkseen turhaa ruoan heittämistä roskiin, levitä esim. pesty suihkuverho, puhdas vahakangas tms. lattialle syöttötuolin alle. Näin voit nostaa uudelleen tarjolle lattialle pudotetun ruokapalan. Älä kuitenkaan tarjoa seuraavalla aterialla jo edellisellä aterialla tarjolla olleita paloja, jos ne ovat olleet vauvan käsissä tai suussa.
Onko sinulla lisävinkkejä sormiruokailun aloitukseen? Mukavasti sainkin jo kommentteja ensimmäiseen kirjoitukseeni sormiruokailusta. Sain myös hyvin vinkkejä omaan aloitukseen. Kiitos kaikille niistä! =)
