Kauhajokelainen Lehtolan pariskunta, Miia ja Marko eivät ehkä ole tyypillisimpiä nuoria maatalousyrittäjiä. Automaatioteknikko Marko ja tradenomi Miia ovat ehtineet tehdä toimistotöitä vuosia mm. Tampereella. Kumpikaan ei kuvitellut palaavansa vanhempiensa ammattiin, mutta viitisen vuotta sitten pariskunta muutti alun perin Markon isoisän isän Jooseppi Lehtolan tilalle Kauhajoelle.
Jooseppi kävi aikanaan Amerikassakin kaivostöissä ja palasi Kurikan kautta Kauhajoelle, josta hankki silloin Rintakorpi-nimisen tilan. Tilalle kaivattiin neljännen polven jatkajaa vuonna 2005, jolloin Marko ja Miia ottivat haasteen vastaan.
- Asiassa painoi myös raskas matkatyö. Aika perheen kanssa on tärkeää ja tämä työ antaa siihen paremmat mahdollisuudet.
Arki maaseudulla ei ollut Jalasjärveltä kotoisin olevalle Miialle täysin vierasta, vaikka kotona ei maatilaa ollutkaan. Tradenomin osaamisesta on Miian mukaan vain hyötyä viljelijälle. Tilan arjessa on paljon suunnittelua ja viranomaistenkin vaatimaa paperityötä. Paperit täyttyvät samalla, kun hyvin suunnittelee ja kirjaa saman tien muistiin kaiken olennaisen.
Sukupolvenvaihdos ja tilan laajennus
Markon vanhempien aikaan tilalla oli emakkopaikkoja 50 ja sukupolven vaihtuessa toiminnan laajentaminen oli ajankohtaista. Näin on tehty ja tänä päivänä uudessa sikalassa on 160 emakkoa ja tuhatkunta porsasta. Vuodessa noin 3600 porsasta myydään välitykseen muille tiloille. Päivässä rehua kuluu n.1200 kiloa. Reilu 100 hehtaaria maata - omaa ja vuokrattua - takaavat riittävän rehun saannin.
- Viljan hinnan vaihtelut tekisivät talouden suunnittelusta vaikeaa, jos omaa rehutuotantoa ei olisi. Ja kun itse tuottaa rehun, saa tasalaatuista, naurahtaa Marko.
Rehun viljely, käsittely ja sen laatu onkin olennaisen tärkeää porsaiden kasvattamisessa. Jokainen sika on yksilö ja ravinnon määrän ja laadun täytyy olla kullekin eläimelle parasta mahdollista. Porsaiden kehitystä ja kasvua seurataan tarkasti. Pikkupossu siirtyy noin kolmen viikon jälkeen maitoravinnosta kiinteään.
Emakoiden korvassa on nappi, josta ruoka-aseman automatiikka tunnistaa eläimen ja osaa antaa oikean määrän rehua. Näin emakon syömästä rehun määrästä ja laadusta ollaan jatkuvasti reaaliaikaisesti perillä tietokoneseurannan avulla.
Lehtolat kasvattavat suomalaisia porsaita
Tilalla kasvatettavat rodut ovat maatiainen ja suomalainen yorkshire. Emakon tiineys kestää 16-17 viikkoa, se porsii vuodessa kaksi pahnuetta, joissa molemmissa on keskimäärin 12 porsasta. Vieroituksen jälkeen porsaiden elämä jatkuu välikasvatuksessa noin 6 viikkoa, jonka jälkeen lähtevät välitykseen. Sika on sosiaalinen eläin, joka hakeutuu "perhekuntiin", siksi porsaatkin viihtyvät porukassa. Tutun ryhmän sekoittuminen stressaa porsaita, siksikin sitä vältetään.
- Porsaiden ja sikojen hyvinvointi on meille ja kasvattajille ylipäätäänkin äärimmäisen tärkeää, toteaa Miia.
- Eläimen hyvinvointi on ehdottomasti tuottajankin etu. Hyvinvoiva ja terve porsas kasvaa hyvin.
Sukupuoli, perintötekijät, hedelmällisyys ja lihaksikkuus vaikuttavat siihen, päätyykö porsas emakoksi vai teuraaksi noin puolen vuoden ikäisenä. Risteyttämällä pyritään lisäämään elinvoimaa ja kasvua. Ensimmäistä kertaa nuori naarasporsas tiineytetään yleensä noin 8 kuukauden ikäisenä, joten se synnyttää ensimmäisen pahnueensa noin vuoden ikäisenä.
Uskoa suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen
Maataloustyöstä Miia ja Marko ovat yhtä mieltä: kyse ei ole vain työstä, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntapavalinnasta.
- Vapaus on hieno asia. Ja että saa tehdä omaa. Positiivista on myös se, että aikaa voi viettää perheen parissa paljon paremmin - työt on mahdollista järjestää niin, että kun pojat Matias 5 v ja Elias 3 v aikanaan tulevat koulusta kotiin, on siellä aina joku vastassa.
Vaikka suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta ei varmuutta olekaan, ei positiivisesti maailmaa katsova pariskunta hätkähdä:
- Haaste voi olla myös mahdollisuus, toteaa Marko.
Panostaminen ja toiminnan kehittäminen on välttämätöntä, jos mielii tätä työtä tulevaisuudessa jatkaa. Tietenkin tulevaisuuteen on uskottava.
Toisaalta molemmat toivovat, että ihmiset haluavat syödä suomalaista ruokaa tulevaisuudessakin. Suomalainen ruoka on puhdasta ja luotettavaa. Suomalaiset eläimet ovat terveempiä eikä lääkkeitä käytetä kuin tarpeeseen - toisin kuin suurissa tuottajamaissa. Miia ja Marko syövät luonnollisesti itse sitä, mitä tuottavat.
Snellmanin sitoutuminen perhetiloihin koetaan positiivisena. Snellman ei sanele, vaan kannustaa. Koulutustilaisuudet ja messut nähdään myös hyvänä asiana. Snellman kertoo myös tulevista markkinointitoimenpiteistään, jonka Marko ja Miia näkevät jo sinänsä kannustavana. Ja koska Snellman toimii lähellä, on eläinten siirtomatkat lyhyitä.
Snellmanin kanssa yhteistyötä pariskunta kiittelee.
- Samalla asialla ollaan. Yhdessä yritetään suomalaista lihaa myydä. Niin hyvää tehdään kuin osataan.
