Aikio-Hekkalan perhetila

Marjo-Riitta Aikio ja Jari Hekkala Himangalta ottivat työpaikakseen uuden ja komean navetan joulun 2009 paikkeilla, tällä hetkellä työtovereina on 60 lypsävää. Tilalta tulee Snellmanille välitykseen noin 35 vasikkaa vuodessa.

Lehmien lisäksi sisään tullessa tervehtii robotti, joka automaattisesti ja käskemättä siivoaa lattiaa. Käytössä on muutenkin edistyksellistä teknologiaa. Lannan lämpö otetaan talteen maalämpöteknologiaa käyttäen. Jopa juurilypsetyn maidon lämpö otetaan talteen ja sillä lämmitetään käyttövesi. Näin säästetään energiaa, koska maito joudutaan joka tapauksessa viilentämään. Järjestelmän ansiosta sähkölasku putosi puoleen uuteen navettaan siirryttäessä.

Lehmät lypsävät tilalla keskimäärin 30 litraa päivässä, parhaat peräti 65 litraa. Tilalla on ollut jopa 13 000 litraa vuodessa lypsäviä lehmiä. Tilan tavoite on 600 000 litraa vuodessa. Joka toinen päivä maitoauto hakee 3000 litraa maitoa. Lehmät lypsävät 10 kuukautta vuodessa ja kaksi kuukautta on lepoa. Ymmärrettävästi rehuakin kuluu, tilalla on viljelyksessä 52 hehtaaria, josta saadaan karkearehu. Viljaa lehmille maistuu 120 tonnin edestä vuodessa.

Maitotaloutta useassa sukupolvessa

Tila on alunperin Jarin mummon kotitila. Yhdessä pariskunta otti tilan hoitoon vuonna 1997. Myös Marjo-Riitta on kasvanut maitotilalla Sodankylässä. Lehmät olivat tytölle kavereita.
- Kun perhe luopui lehmistä, muutin 11-vuotiaana naapurin navettaan, naurahtaa Marjo-Riitta.

Sisällä navetassa on valoisaa ja avaraa. Ruokintapöydällä jaetaan uutta rehua lypsäville viidesti päivässä ja väkirehukioski tunnistaa syöjän, jotta jokaisen syömää rehun määrää voidaan tarkasti seurata. Mitä paremmin lehmä syö, sen paremmin se lypsääkin. Aamu alkaa aina lypsyllä ennen kuutta. Lypsyasemalle mahtuu kerralla 14 lehmää, joten prosessiin menee aikaa noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen nautitaan aamukahvit. Illalla viiden paikkeilla on toisen lypsyn aika.

Vanhassa navetassa on vasikoita nuorimmasta vastasyntyneistä lähtien. Pienimmät ovat omissa karsinoissaan olkipedillä. Vasikat nukkuvat toistakymmentä tuntia päivässä. Vähän vanhemmat temmeltävät yhdessä isossa karsinassa. Vasikoilla on hyvä olla virikkeitä ja vaikka leikkikaluja. Pallon potkiminen voi vasikoistakin olla hauskaa.

Lehmät ovat herkkiä muutoksille. Kun asuinpaikka tai navetta vaihtuu, vaatii se luonnollisesti aikaa ja opettelua, ennen kuin kaikkeen tottuu. Vielä eivät uudet eläimet laidunna ulkona, ennen kuin talo on tullut kunnolla tutuksi.

Navetassa on iso poikimisalue, johon mahtuu jopa kolme lehmää poikimaan tai sairauden yllättäessä eläin pääsee sinne omaan rauhaansa. Poikimisalueella on suuri paali olkia ja kun poikiminen lähestyy, kaivelee lehmä kuonollaan olkiin pesää. Vasikat puolestaan kaivautuvat mielellään heiniin lämmitelläkseen.

Kohti haasteita uskoen tulevaan

Jari toimii aktiivisesti MTK:n maitovaltuuskunnasta ja onkin hyvin perillä maatalouspolitiikasta. Maidon tuottajahinta on pudonnut neljänneksen huipustaan ja on nyt 36 senttiä per litra. Tuotantopanosten hinnat eivät kuitenkaan laske, joten tämä asettaa omat haasteensa toiminnalle. Ulkomailta tuodaan myös jonkin verran maitoa ja maitotuotteita Suomeen, vaikka määrällisesti Suomi olisi maidon suhteen omavarainen. Uskoa tulevaan kuitenkin on:
- Ensin on uskottava itse ja oltava ylpeä ammatistaan.
Suomessa on myös tapana tehdä asiat huolella. Jos esimerkiksi maidosta löytyy antibioottijäämiä, käsitellään maito Suomessa ongelmajätteenä, kun muualla Euroopassa maito vain sekoitetaan toiseen maitoerään.
- Suomalaiseen moraaliin kuuluu, että huolehditaan, toteaa Marjo-Riitta.
- Ja jos kuluttaja haluaa tietää ruuan tuottamisesta, voi kysyä lähimmältä tilalta. Se on avoimuutta, lisää Jari.

Marjo-Riitta ja Jari ovat tehneet Snellmanin kanssa yhteistyötä pari vuotta. Perheyhtiön arvomaailma käy yksiin heidän oman arvomaailmansa kanssa.
- Toiminnalla on kasvot. Tietää, kuka vastaa mistäkin, sanoo Jari.
Luonnollisesti läheisyys ja lyhyet kuljetusmatkat ovat positiivisia seikkoja.
Kiitosta saa myös Snellmanin usko perhetiloihin.

Jari uskoo, että tuotanto tulee keskittymään enemmän tietyille alueille ja tilojen koot tulevat tulevaisuudessa vielä kasvamaan, mutta kasvulla on rajat.
- Suomessa kun ei ole laajoja preerioita tai pampasta.