Djupforsin perhetila

Jos sanakirjasta etsisi sanan "toimelias" merkitystä, voisi sieltä löytyä Janne Djupforsin kuva. Mies sai vuonna 2002 valmiiksi navetan yli 200 sadalla naudalle. Hän rakensi itse navetan seinäelementitkin muiden töiden ohella. Kun navetta valmistui, päällimmäisenä ajatuksena oli, ettei koskaan enää moista urakkaa, mutta puolessa vuodessa mieli muuttui. Pari vuotta sitten valmistui uudempi saman kokoinen ja samalla periaatteella tehty navetta.

Tällä hetkellä tilalla on 503 sonnia ja 115 hehtaaria maata, jolta saadaan rehut eläimille. Oman käden taitoja hyödynnetään omassa pajassa, jossa on valmistunut monenlaisia käytännön laitteita maatilan tarpeisiin – muiden muassa kolme lietevaunua, paalikärryt ja lämpökeskuksen runko. Oma osaaminen auttaa myös kustannusten karsimisessa.
- Rutiinit on jokapäiväisiä, mutta niihin voi itse vaikuttaa, sanoo Janne, jolle koneet ja kädentaidot ovat lähellä sydäntä. Luonnollisestikin vuodenkierto tuo maataloudessa vaihtelua elämään. Vaikka maataloustyö onkin kovin aikaa vievää vaikka toimistotyöhön verrattuna, pyrkivät Mari ja Janne pitämään talviviikonloput vapaina. Aperuokinta antaa vapautta, kun säilörehu, vilja ja valkuaiset annetaan samassa. Mutta vaikka hyviä lomittajia on saatavilla lomien ajaksi, on vastuu kuitenkin aina itsellä, toteaa Janne.

Maatalousyrittäjyys on koko perheen elämäntapa

- Kyse on elämäntavasta. Perhe on kuitenkin tärkein, aikaa lasten kanssa pitää olla ja tässä työssä on lähellä perhettä. Perheeseen kuuluvat kahdeksanvuotias Atte, kuusivuotias Aliisa ja pienimpänä 1,5-vuotias Anni. Mari on koulutukseltaan sairaanhoitaja eikä ole tilallisten tytär, joten hän on joutunut opettelemaan karjanhoitoa alusta pitäen.

Janne on pitänyt tilaa vuodesta 1992 lähtien, Mari tuli mukaan vuonna 1996. Jannen vanhemmat pitivät paikalla lypsykarjaa, Jannelle olikin nuoresta asti selvää, että hän jatkaa tilaa. Lypsykarja teettää eri työvaiheineen enemmän töitä, kuin lihakarja. Perheen voimin on mahdollista hoitaa näinkin suurta joukkoa lihakarjaa. Vasikat tulevat Snellmanin eläinvälityksen kautta tilalle noin 2-viikkoisina ja lähtevät teurastamolle 19 kuukautisina.
- Ei näin suurella tilalla jokaista eläintä hyvin ehkä tunne, mutta kun vasikat tulevat pieninä tilalle, pakostakin niihin tutustuu ja kiintyy. Eläinrakas tässä työssä täytyy olla, sanoo Mari.

Toiminnan kehittämisestä Janne toteaa, että sen on oltava jatkuvaa, mutta pienin askelin etenevää. Jos ei koko ajan kehitä, saattaa harppaus kasvaa liian suureksi, kun se on pakko ottaa.

Yhteistyötä Snellmanin kanssa Djupforsit ovat tehneet alusta asti ja hommat ovat sujuneet.
- Vasikanhankinta toimii mainiosti. Ja matka teurastamolle on lyhyt, on hyvä ettei eläimiä tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja.
Pariskunnan mielestä Snellman huomioi tilalliset ja heidän mielipiteensä hyvin, apua ja tukea saa. Kontaktit ovatkin oikein hyvät.

Suomalaisen maatalouden hyväksi

Vaikka esimerkiksi EU-politiikan lyhytjänteisyys saa hiukan sapiskaa - viisi vuottakin kun on maataloudessa lyhyt aika - niin uskoa tulevaan pariskunnalla on. Iltaisin voi mennä levollisena nukkumaan.
- Oikeita valintoja ollaan tehty, ehdottomasti, sanoo Janne.

Perusvarmuus maatalousyrittäjällä voisi toki olla pariskunnan mielestä parempi.
- Ja suomalaisen ruuan arvostus. Suomalaisen viljelijän moraali on kuitenkin korkea ja ruoka puhdasta.

Jokaisen joka alalla on täytyy kokea ratkaisu täysin omaksi.
- Paloa tähän työhön täytyy olla, kiteyttää Janne.

Sitä paloa perheessä on enemmänkin.
- Mun haave olisi olla maanviljelijä isona. Se olisi kivaa, huikkaa kahdeksanvuotias Atte spontaanisti.