Kurikka-Ojan perhetila

Vesan vanhemmat aloittivat yhteistyön Snellmanin kanssa 1999 ja vuonna 2003 kun Paula ja Vesa aloittivat tilanhoidon, oli emakkoja tilalla 70. Joulukuussa 2009 valmistui suuri 2600 neliön kokoinen sikala, joka toteutettiin viimeisimpiä alan innovaatioita hyväksikäyttäen. Muun muassa sikojen lannasta otetaan lämpö talteen maalämpötekniikkaa hyödyntäen. Lannasta saatavalla lämmöllä tuotetaan noin neljäsosa sikalan vaatimasta lämmöstä. Lämmön talteenotosta on myös muuta hyötyä, lannan lämpötila laskee ja haju- ja kärpäshaitat vähenevät.

Kurikka-Ojien tilan Jalasjärvellä on aikoinaan hankkinut Vesan isoisoisä, joka osti tilan pojalleen, Vesan isoisälle, vuonna -49. Vesan isä jatkoi tilanpitoa vuonna -73. Siihen aikaan tila oli maitotila, mutta vuonna -90 isä vaihtoi lehmät sikoihin allergiansa vuoksi.

Kuten muillakin sika- ja nautatiloilla, on sosiaalitiloissa sulku estämään epäpuhtauksia. Vierailijat eivät mene sisälle omissa vaatteissa tai kengissään, periaatteena on, että mitään ei tuoda tilalle eikä viedä pois.

Toimiva sikatila vaatii strategista suunnittelua

Porsaiden nopean kasvun vuoksi eri-ikäiset porsaat elävät samanikäisen pahnueensa kanssa sikalassa. Emakkosikalassa porsaita siirrellään kasvun ja iän mukaan ja näin ollen siirtelyjä tulee jonkin verran. Työvaiheita onkin enemmän kuin lihasikoja kasvattavilla tiloilla. Tästä syystä toimivan sikalan suunnittelu on tarkkaa työtä, jotta toiminnallisuus on mahdollisimman hyvä eikä hoitajan tarvitsisi tehdä turhaa työtä. Kullekin eläimelle on taattava myös riittävän suuri ja mukava elintila.

Toisin kuin moni luulee, sika on luontaisesti siisti eläin. Se haluaa pitää erillään nukkumis- ja syömisalueet ja paikan, mihin tehdä tarpeet. Sika ei hikoile ja kuumalla säällä se pyrkii viilentämään kehoaan möyrimällä kosteassa maassa tai mudassa. Pikkupossuille taas riittävä lämpö on tärkeää, ns. porsaspesässä pidetään lämpölampulla lämpötila 24 ja 30 asteen välissä. Vanhempien porsaiden tiloissa lämpötila on noin 20 astetta. Tilassa, jossa emakot imettävät porsaita, on porsailla käytössä myös lämpöritilä, jotta niille ei tule vilu.

Emakolla on luonnollisesti hyvä olla rasvavarastoa porsimista ajatellen. Hyvä emakko synnyttää tasakokoisia, pyöreitä porsaita. Yleisimmin porsaiden syntymäpaino on 1,5 ja 2,5 kilon välissä. Kurikka-Ojien tilalle on ollut jopa 13 kertaa porsinut emakko. Suurimman elopainonsa emakko saavuttaa 3-5 vuoden iässä. Suurin tilalla ollut emakko on ollut noin 400-kiloinen.

Kurikka-Ojien tilalla on noin 90 hehtaaria viljelyksessä, jolta saadaan eläinten tarvitsema rehu. Täydennysrehu ja soijavalkuainen ostetaan ulkopuolelta. Salaojitetun peltomaan hinta alueella on noin 11 tuhatta euroa, joten eläinmäärän kasvattamisella on myös rehun saannin asettamat rajoitteensa. Kaikkea rehua ei voisi kannattavasti ostaa nykyisillä hinnoilla. Toisaalta Kurikka-Ojat haluavat pitää tilansa perhetilana niin, että he kahdestaan pystyvät pyörittämään toimintaa. Lapset Erkki ja Saara pyörivät tottuneesti sikalassa, joten ehkä toiminnan jatkajiakin tulevaisuudessa löytyy.

Kurikka-Ojat arvostavat tuottajaläheistä toimintaa

Snellmaniin Paula ja Vesa ovat tyytyväisiä. Toimintaa he pitävät tuottajaläheisempänä. Perhetilalliset kohdataan yksilöinä eikä massana. Myös lyhyet kuljetusmatkat saavat kiitosta. Paula on tyytyväinen myös Snellmanin järjestämiin tuottajatilaisuuksiin, joissa tapaa muita tuottajia ja voi vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.

Paulalle ja Vesalle oli jotakuinkin itsestään selvää jatkaa nimenomaan sikatilan pitämistä. Kuitenkin pariskunnan mielestä on hyvä, että investointipäätös kypsyi, samalla kehittyä tieto-taito ja osaaminen sekä näkemys tulevan toiminnan laajuudesta. Uskoa pitää olla, että suomalaiset haluavat syödä suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessakin - ja lähiruokaa ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Uskoa oman työn tulevaisuuteen täytyy olla.
- Ei tällaista uutta miljoonan investointia muuten tekisi, toteaa Vesa.